torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivänä ♥

http://www.everythingfab.com/2011/04/monday-flowers.html

"Truly great friends are hard to find, difficult to leave, and impossible to forget."

Hyvää ystävänpäivää ihanaiset blogiystävät!


Aamu oli tyypillinen Kiljusen herrasväen aamu. Ei helekatti. Olin lähdössä viemään Venlaa kouluun ja aura-auto oli hetki sitten (miksi AINA!!! juuri ennen kahdeksaa???) jyrännyt katua. Lohkareet painoivat varmasti sata kiloa. Ne ulottuivat auton takapuskurin korkeudelle. Potkin niitä raivona pyörätielle. En jaksanut liikutella niitä mihinkään muualle. Saatikka lumikasan päälle. Soitto opettajalle, Venla myöhästyy, lähdemme kävellen. Koira hihnaan ja menoksi. Matkalla kiroilupuhelu miehelle, kirosin aura-autot kuuseen. Kotiin palattuani, alkoi soittorumba. Yritin lähes neljä!!! tuntia saada langan päähän katujen kunnossapidosta vastaavaa tyyppiä. Loppupelissä, tuon lähes neljän tunnin soittelun jälkeen, puhelu yhdistettiin jonnekin varikolle, jonne voisi jättää viestiä. Nooh, puhelin oli varattu, kysyttiin haluanko jättää soittopyynnön vai odottelenko linjoilla. En todellakaan odottele enää missään linjoilla, vaan jätin soittopyynnön. Hetken päästä soitettiin (joku täti) ja arvatkaas osasinko olla rauhallinen. En. Vaikka tätihän oli täysin syytön varikkotäti ja hoiti homman tyylillä. Tosin kuin eräät. Olen pahoillani. Joka tapauksessa hän lupasi viedä viestiä eteenpäin. Meni ehkäpä vartti, niin traktori tuli ja putsasi lumet. Wau!!! Pisteet varikkotädille ja traktorisedälle. Yhdessä me sen traktorisedän kanssa saatiin auto pelastettua ja pääsimme kävelyreissun sijaan autolla kaupunkiin Venlan kanssa. Ja arvatkaas, kun tulimme takaisin setä oli vieläkin koneensa kanssa hommissa. Oli putsannut koko kadunpätkän. Jokaisen talon portin meidän talosta eteenpäin. Kävelin samantien kauppaan, ostin suklaalevyn ja toivotin hyvää ystävänpäivää! Traktorisedälle. ♥ 

Kerrottakoon vielä tähän saumaan, että myös edelliset asukkaat olivat soitelleet tästä asiasta kaupungille. Viime talvena soitin minäkin, kun olin monta vuotta katsonut tuota touhua aurata kadun/puiston lumet laitimmaiselle tontille eli meidän portille. Joka kirotun talvi tämä on toistunut. Nyt mulla kilahti. Totaalisesti. Ymmärrän, että tälläisen pääkadun pitää olla kondiksessa, sehän on hyvä asia vaan, että pidetään kunnossa. Mekin vielä tässä iässä handlataan lumityöt, mutta joku raja siinäkin, jos alkaa olla sata kiloisia lohkareita kiinni takapuskurissa. Kun mies lähtee töihin, ei aura-auto ole vielä käynyt ja tää jää aina mulle. Reilua.




Kävimme katsomassa penkkareita Venlan, kummipojan ja hänen äitinsä kanssa. Karkkia satoi kaatamalla kuorma-autojen lavoilta, lapset poimivat niitä innoissaan ja me muistelimme omia penkkareitamme. Aikaa tuosta hetkestä on kulunut jo yli kaksikymmentä!!! vuotta, mutta muistan sen hetken kuin eilisen päivän. Olin inkkari tyttö. Elämä edessä ja lukio takana. Se vapauden tunne. 



Meillä on käynyt pikku vieraita ja hieman isompia. Kakku kaupan tätin ja päälle vaan vaahtokarkkeja koristeeksi. Toimii. Yhden palan säästin iltaa varten. Iholla ja kakkupala. Oletteko muuten katsoneet tuota sarjaa. Kun olin sairaana, niin katsoin kaikki jaksot putkeen ja nyt sitten ollaankin koukussa. Uutta jaksoa odotellessa...

Niin ja huomenna tapahtuu jotain jännää ja se vaikuttaa tai on vaikuttamatta mun tuleviin kuvioihin. Wish me luck! ;)


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Enjoy life now


Torstaina Terran Naisten illassa mukaani lähti kimppu tulppaaneja ja eukalyptyksen oksia sekä ensimmäiset kukkien siemenet. Tästä ne taas lähtee, kylvöhommat. Olen siis niin toivoton tapaus, mutta joka kevät on yritettävä. Kun se on niin iiihanaa hommaa, upottaa kädet multaan ja sitä rataa. 

Perjantaina loppui yrittäjyysvalmennus, saimme todistukset ja kävimme syömässä. Nyt kohti uusia tuulia avoimella mielellä ja positiivisella asenteella. Eilen lupauduin erään paikallisen yrityksen sisustuspäivään mukaan, joka huhtikuussa. Asiakkaat voivat varata ajan ja tarjoan heille sisustusneuvontaa. Katsotaanhan mitä muuta kevät tuo tullessaan. Kaikenlaisia suunnitelmia ja haaveita on ilmassa. 


Sunnuntaina saatoin keskimmäisen muruseni junaan. Sniiifff!!! Seuraavat kuusi viikkoa menevät alppihiihdon opettajan hommissa Tahkon rinteillä. Ikävä jäi, mutta pikkuhiljaa näihin lähtöihin tottuu. Eikä enää tarvitse itkeä koko päivää ja seuraavaa viikkoa ja sitä seuraavaa... :D Ja mitä tekee pikkusisko. Hyppii kattoon, sillä veljen tietokone on vapaassa käytössä. Kuusi viikkoa, jei!

Flunssa vaivaa edelleen. Pahimillaan, viime viikolla, en jaksanut tehdä juuri mitään ja unta riitti. Mutta nyt vointi jo huomattavasti parempi. Ja se jos mikä piristi mieltä, aamulla kasilta, ei tarvinnut enää valoja!!!


Huomenna vietetään ystävänpäivää ja mennään katsomaan penkkareita perinteisesti. Kahmitaan karkkeja ja pidetään pannu kuumana koko päivän -ystäville. ♥

"Ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua sittenkin."




sunnuntai 3. helmikuuta 2013

The Truth




Hyvää Kynttilänpäivää!  Mulla on mennyt ihan ohi tälläiset päivät ennen, mutta näin kalenteri kertoo. Onneksi tältä hamstraajalta eivät kynttilät(kään) lopu. Tuikkukippona toimii itsetehty betoninen.

Haastemies Kaaoksen kesyttäjä, Annukka haastoi minut, KIITOS! ♥

Totuuksia minusta...

1. Rakastan lapsiani yli kaiken ja puolustan heitä leijona emon tavoin. Kukapa ei.
2. Olen tunneihminen. Erityisen herkkä. Ja suvaitsevainen.
3. Haluaisin tehdä töitä lehtitalossa, sisustuslehden parissa. Pikkutyttönä leikkelin kuvia ja liimasin               paperille. Nidoin paperinivaskan yhteen ja julkaisin omaa lehteä. Vaihtelimme niitä serkusten kesken.
4. Olen horoskoopiltani skorpioni. 
5. Minulla on joskus vahvat mielipiteet ja periaatteet. Seison niiden takana. 
6. En voi sietää epärehellisyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja epäaitoja ihmisiä. Tai sitä, kun ihmisiä käytetään hyväksi häikäilemättömästi. 
7. Olen toiminut luottamustehtävissä mm. käräjäoikeudessa lautamiehenä. 
8. Haluaisin opiskella vielä AV-viestintää. 
9. En ole nähnyt isääni yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Haluaisin kyllä. Nuorempana ajattelin, ettei sillä ole ollut merkitystä elämääni. Nyt olen toista mieltä. 
10. Tykkään työskennellä itsenäisesti, mutta välillä kaipaan ihmisiä ympärilleni. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa. 
11. Tykkään IKEA:sta, Arnoldsin munkeista, punaviinistä, tortilloista...

Annukan kysymykset...

1. Musta vai valkoinen? Valkoinen. Raikkaampi väri. Mustaan olen totutellut pikkuhiljaa. Ennen en tykännyt lainkaan, kyllästyin suorastaan, koska äidilläni oli/on aina kaikki vaatteet mustia. Nyt sitä löytyy yllättävän paljon minultakin sekä sisustuksesta että vaatteista. 
2. Kevät vai syksy? Kevät. Silläkin uhalla, että mun keholla menee totutellessa lisääntyvän valon määrään ja siksi oloni on aina jotenkin väsyneempi keväisin. Tää on muutes ihan tutkittua, että joillakin ihmisillä näin. Vaikka on ihana, kun aurinko paistaa ja lumet sulaa. Syksyn lapsena tykkään myös syksystä. Kynttilät, takkatuli ja syksyn pimenevät illat. Parhautta! 
3. Ruusu vai valkovuokko? Ruusu. Niistä saa tehtyä kauniita asetelmia ja kestävät pientä pakkastakin.
4. Etelä vai pohjoinen? Ehdottomasti etelä. En tykkää talvesta enkä haluaisi asua yhtään enempää pohjoisessa kuin nyt. 
5. Lintu vai kala? Kala. En tiedä mitä tällä kysymyksellä ajettiin takaa, mutta tykkään syödä kalaa enempi kuin lintua. :D Jos sitten pitäisi valita kumpi noista eläimistä olisin, niin ehdottomasti lintu. 
6. Valkoinen lumi vai valkoinen hiekka? Hiekka. Kuten edellä jo sanoin, en tykkää talvesta.
7. Yö vai päivä? Olen varsinainen yöpöllö. 
8. Kuuma vai kylmä? Kuuma. Poikkeuksen kylmä Mansikka Margarita tai Mojito. 
9. Blogi vai facebook? Facebook. Päivittäinen käyttäjä, addikti. 
10. Kulta vai hopea. Hopea. Kultakorut lojuvat laatikossa. Tosin tämäkin voi muuttua.
11. Annukka! Pitikö näitä kysymyksiä olla 11? Ei ollut kuin 10. :D

Tämä on tullut vastaan monessa blogissa, etten jatka eteenpäin. Pahoittelut siitä. Joku voi napata tästä kysymyksiä, jos haluaa osallistua. 


Kuvassa näkyy uusin kirjaostokseni. Se löytyi keskiviikkoiselta Kuopion reissulta. Ja voitteko kuvitella, viereiseen kultaliikkeeseen tehtiin ryöstö, juuri kun olimme kirjakaupassa. Karmivaa lasinhelinää, kaikki jähmettyi ja ihmetteli mitä tapahtuu... Syy selvisi pian. Onneksi en ole enää kultakaupassa töissä, joskus nimittäin olin. Pelottavaa tuo tuollainen.

Eilen vietimme ystävien kanssa Täydellisten Naisten viini-iltapäivää, joka tosin venyi illan puolelle. Seitsemän tuntia voimaannuttavaa yhdessäoloa. Sekä hyvää ruokaa ja David (uusi viinituttavuus, suosittelen!). Kylläpäs teki terää.

Tällähetkellä on pää täynnä räkää ja pitäisi ehkä levätä. Yritinkin, mutten osaa olla paikoillani. Perskules, miten vaikeeta se onkaan tälläiselle levottomalle sielulle. Joten imuroin olohuoneen ja sitten päädyin tänne. Nyt päädyn selättämään pyykkivuorta ja katselemaan vaatteita valmiiksi ensi viikkoa varten. Venla pääsee kouluun viikon poissaolon jälkeen. Kuumetta ei enää perjantaina, mutta viime yönä yski niin, että kävi jo spiira mielessä. Onneksi Ephedrin tepsi. 

Syökää Deetä ja Ceetä ja voikaa hyvin! ♥